Sekundääriraaka-aineiden hyödyntämisen haasteet ja mahdollisuudet

Elina Huttunen-Saarivirta, Marjaana Karhu, Sami Majaniemi, Päivi Kivikytö-Reponen ja Tarja Laitinen

Teknologian Tutkimuskeskus VTT Oy

Sekundääriraaka-aineiden, erityisesti sivuvirtojen ja jäännösmateriaalin turvallisessa hyödyntämisessä on nähtävissä paljon etuja: jätteiden ja jäännösmateriaalin vähentäminen, raaka-     aineen alhainen hinta, raaka-aineiden saatavuuden turvaaminen ja jätekustannusten alentaminen sekä tietenkin pienempi ympäristökuorma ja joissakin tapauksissa jopa maisema-arvoon liittyvät asiat. Tässä olisi myös suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuus tehdä työtä Cleantechin etulinjassa ja kehittää teknologioita, joiden avulla pystytään läpi teollisuudenalojen siirtymään raaka-aineiden lineaaritaloudesta kiertotalouteen. CloseLoop-hankkeessa on rakennettu työkaluja, jotka helpottavat näiden raaka-aineiden hyödyntämistä.

Sekundääriraaka-aineilla tarkoitetaan joko kierrätyksen kautta uudelleen hyödynnettävää raaka-ainetta, ns. sivuvirtoja tai jäännösmateriaalia (engl. residue), kuten primääriraaka-aineen valmistuksessa syntyvää ylijäävää materiaalia. Nämä termit voidaan eri teollisuudenaloilla ymmärtää hyvin eri tavoin ja myös niiden määrälliset suhteet vaihtelevat. Paperiteollisuudessa primääriraaka-aine on puu ja sekundääriraaka-aine voi olla vaikkapa kierrätyspaperi tai monet energiantuotantoon päätyvät jakeet, kun taas esimerkiksi kaivos- ja metallinjalostusteollisuudessa louhittava malmi on primääriraaka-aine, ja sekundääriraaka-aineiden virran muodostavat sekä kierrätettävä metalli että matkan varrella muodostuvat kiviaines, rikastushiekka sekä mahdolliset prosessivesi- ja -kuonavirrat. Erityisesti nämä jälkimmäisen esimerkin sivuvirrat muodostavat houkuttelevan raaka-ainevarannon yhä hupenevien ja heikompilaatuisten primääriraaka-aineiden rinnalle. Lisäksi osa primääriraaka-aineista on hyvin riippuvaista EU:n ulkopuolisesta tuonnista, mikä luo riskin niiden saatavuudelle ja hinnankehitykselle, joten sekundääriraaka-aineiden hyödyntäminen palvelee myös omavaraisuutta.

Euroopan Unioni on ottanut keskeisen roolin kiertotalousasioiden puolestapuhujana ja julkaissut juuri mm. muovien kiertotalousstrategian. Tämä kertoo siitä, että raaka-aineiden riittävyys ja kiertotalousasiat ovat tapetilla, ja varmasti jatkossa niiden eteenpäinviemistä tullaan tukemaan myös poliittisilla toimilla. Se olisikin toivottavaa, sillä nykyisellään riittää myös haasteita. Osa haasteista on sellaisia, että niihin on kohtuullisen helppoa vaikuttaa poliittisen päätöksenteon kautta, esimerkiksi lainsäädännöllä. Tällä hetkellä esimerkiksi jätteen nimellä kulkevia sekundääriraaka-aineita ei voi liikutella primääriraaka-aineiden tavoin EU-maasta toiseen, joten niiden EU-laajuiset markkinat ovat vielä utopiaa. Tämä johtuu siitä, että jätteitä koskee erilainen lainsäädäntö kuin kemikaaleja tai tuotteita; sekundääriraaka-aineiden kohdalla termien erot eivät välttämättä ole aivan yhtä mustavalkoisia kuin primääriraaka-aineiden tapauksessa. Toinen keskeinen haaste on raaka-aineen jäljitettävyys ja turvallisuus, esimerkiksi sen varmistaminen, että sekundääriraaka-aineet eivät sisällä myrkyllisiä tai haitallisia komponentteja. Sivuvirtojen ja jäänteiden muuntaminen laadukkaiksi tuotteiksi ei kuitenkaan ole yksinkertaista ilman korkeatasoista uutta tutkimusta ja kehitystä sekä rahallista panostusta.

Yleisellä tasolla hyödyt ylittävät haitat moninkertaisesti, ja teknologioiden kehittyessä pystytään varmasti haasteet kääntämään mahdollisuuksiksi sekä eurooppalaiselle että myös suomalaiselle teollisuudelle. Tällöin kiertotalousnäkökulma on tietoisesti huomioitava monissa strategisissa valinnoissa. Tällä hetkellä keskeisintä on tietoisuuden lisääminen sekundäärimateriaalien mahdollisuuksista ja kiertotalousnäkökulman nostaminen lineaaritalouden edelle. Lisäksi tämä hype-termien tulva kaipaa tuekseen konkretiaa. Eräs hyvä tapa lähteä liikkeelle on perehtyä oman tai kiinnostuksen kohteena olevan yrityksen elinkaariarviointiin (Life Cycle Assessment, LCA): se paljastaa sivuvirrat eli mahdollisen sekundääri-raaka-ainepotentiaalin. Raaka-aineiden kiertoon ja niiden taloudellisen kannattavuuden arviointiin on olemassa virtuuaalityökaluja, joiden laajamittaisemman käytön kautta voitaisiin edistää kiertotaloustoimijoiden prosesseja niin yksittäisen yrityksen, kokonaisen ekosysteemin kuin vielä syntymättömien, suunnitteilla olevien verkostojenkin tasolla.

CloseLoop-projektissa on kehitetty verkosto-LCA-palvelu [1], joka mahdollistaa mm. materiaali-, energia-, ja jalanjälkien vaikutusten arvioinnin ja optimoinnin sekä yksityisen yrityksen että verkoston tasolla ilman että toimijoiden tarvitsee luovuttaa toisilleen arkaluontoisia tuotantotietojaan. Vastaavaa toimintamallia on jo alettu soveltaa muuallakin, esimerkiksi ruoantuotantoketjujen osalta [2,3]. Verkosto-LCA-palvelun avulla voi hakea vastauksia mm. tuotantoprosesseihin liittyviin kiertotalouskysymyksiin kuten vaikkapa siihen, miten kriittisiksi luokitellut raaka-aineet (CRM) kiertävät verkostossa, mikä vaikutus raaka-aineiden kierrätysasteen nostamisella on jonkin tietyn tuotteen valmistuksessa tai kuinka voidaan pitää verkostossa kiertävät materiaalit mahdollisimman korkeassa jalostusarvossaan koko elinkaaren yli optimoituna [4].

Lähteet

[1] https://modellingfactory.org/services#lca

[2] https://pohjois-savo.proagria.fi/ajankohtaista/biocode-kattava-ymparistovaikutusten-laskentajarjestelma-maatilojen-kayttoon-8774

[3] http://hevoskasvattajat.fi/site/wp-content/uploads/2017/12/Biocode_Mustiala_8.2.2018.pdf

[4] https://www.ellenmacarthurfoundation.org/circular-economy/interactive-diagram/the-circular-economy-applied-to-the-automotive-industry

Share on LinkedInShare on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+