Kiertotalouden ilmastollinen välttämättömyys

Sami Majaniemi, VTT & Petteri Repo, Helsingin yliopisto

Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen puolentoista asteen turvarajaan ei onnistu hitailla teknologisilla muutoksilla tai poukkoilevalla talousohjauksella, vaan tarvitaan välittömiä ja laajamittaisia toimia. Ilmastonmuutos ja ihmisen rooli sen kiihdyttämisessä alkavat jo olla suuren yleisön tiedossa, mutta voiko ratkaisut jättää yksilöiden vastuulle? Pelastavatko fiksut kuluttajakansalaiset ostopäätöksillään ekosysteemin?

Kiertotalouden toteuttaminen kuuluu ilmastonmuutoksen vastustamisen keinovalikoimaan. Yksinkertainen taselaskennan aritmetiikka perusmateriaalien tuottamasta kasvihuonepäästökuormasta kertoo merkittävistä päästöjen vähennysmahdollisuuksista (Material Economics 2018). Perusmateriaalien  hiilitaseen huomioon ottaminen on itse asiassa välttämätöntä, koska nämä materiaalit ovat niin merkittävässä roolissa päästöjen aiheuttajina.

Suurin osa materiaalien hiilijalanjäljestä aiheutuu muovin, betonin, teräksen ja alumiinin valmistuksesta ja käytöstä. Jos näiden kiertoa saataisiin tehostettua, hiilensidontaa lisättyä ja tuotannon vaatimaa energiaa vähennettyä, lähestyisimme kiertotalouden ilmastotavoitetta tärkeimpien kasvihuonekaasujen päästöjen materiaalisten aiheuttajien osalta.

Yksittäiset kuluttajat ovat luonnollisesti tärkeä osajoukko talousjärjestelmän toimijoita. Me kulutamme, me teemme ostopäätökset ja materiaali virtaa meidän vuoksemme, luoksemme ja luotamme. Peruskysymys itsellemme on siis seuraava: onko realistista vaatia, että tiedostamme materiaalivalintojen ja tuotantotapojen yhteisvaikutuksen hankkimissamme tuotteissa? Sietämätön joskin reilu vastaus on, että vaatia voi aina, mutta katteen saaminen vaatimuksille on vaikeampaa… Kuluttajana ei nimittäin ole helppoa tasapainottaa yksityiskohtaisia kestävyysvaatimuksia toisiinsa. Rajusti yksinkertaistaen voidaan todeta, että muovisen tai alumiinisen talon voi helposti jättää ostamatta, kun taas betonia ja terästä on vaikeampi välttää. Puutalot ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta metsien kaataminen on sekin ongelmallista, mikäli ilmakehän hiiltä ei saada sidottua pysyvämmin tai mikäli hiilinielut pienenevät lähitulevaisuudessa.

Tasapainotusvaatimusten ymmärtämisen vaikeuden lisäksi suuri osa päästöistä linkittyy yhteiskuntarakenteisiin, jotka ovat kuluttajavalintojen ulkopuolella (Weijo 2018). Siksi näin vaikeita tai peräti mahdottomia valintoja ei voi jättää pelkästään meidän kuluttajien harteille. Itse asiassa IPCC:n raportit ovat sisältönsä ohella esimerkillisiä siinä, kuinka ne tarkastelevat muutoksia systeemitason kysymyksinä. Systeeminen muutos tapahtuu hitaasti ja lukuisten osapuolten yhteisen toiminnan kautta, eikä nopeasti ja yksittäisten kuluttajien ostospäätösten myötä. Kuluttajien toiveita ja pelkoja kannattaa tietenkin myös kuulla, koska ne auttavat tunnistamaan, millaista maailmaa halutaan tavoitella (Repo et al. 2017).

Kulutukseen liittyvää dataa on runsaasti käytössämme. Siihen pohjautuen esitämme seuraavan väitteen: Voittava, materiaalikiertojen sulkemista tukeva ratkaisu ei toteudu pelkästään insinööritieteiden avulla vaan siihen kytkeytyy moraalistaloudellinen muutos. Teknologisten vaihtoehtojen ohella tarvitaan paheksuva, muutosta vaativa ilmapiiri, joka tekee muutosten toteuttamisesta helpompaa. Alamme pian olla pitkällä tällä paheksunnan tiellä, mutta teknologisten ja poliittisten vaihtoehtojen käyttöönoton saralla on nyt näytön paikka. Uusiutuva energia odottaa investointeja ja teollisuuden materiaalitehokkuutta voidaan kiristää, mutta kuinka edistyy maatalouden, metsien käytön ja jätteiden sekä niiden kuluttajavaikutusten laajamittainen uudistaminen? On toiminnan aika ja tiekartat auttavat luovimisessa (vrt. Kosonen et al. 2018). Vastuullisimmat niistä puhuvat myös tuotannon vähentämisestä, eivätkä ainoastaan tehostamisesta!

Yksi kirjoittajista laskelmoi, toinen filosofoi.

Viitteet

Baumers, K.A., Herzog, T. & Pershing, J. (2005). Navigating the Numbers. Greenhouse Gas Data and International Climate Policy. Washington, D.C.: World Resources Institute. (https://wriorg.s3.amazonaws.com/s3fs-public/pdf/navigating_numbers.pdf)

IPCC (2018). Special Report on Global Warming of 1.5ºC. Incheon, Etelä-Korea: Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC). (https://www.ipcc.ch/report/sr15/)

Kosonen, H., Varis, T. et al. (2018). Vähennä ja vältä, kierrätä ja korvaa. Muovitiekartta Suomelle. Helsinki: Ympäristöministeriö. (http://www.ym.fi/download/noname/%7BB270324C-70A1-4830-AD7E-80AF12399C81%7D/140742)

Material Economics (2018). The circular economy – a powerful force for climate mitigation. Transformative innovation for prosperous and low-carbon industry. Stockholm: Material Economics. (https://media.sitra.fi/2018/06/12132041/the-circular-economy-a-powerful-force-for-climate-mitigation.pdf )

Repo, P., Matschoss, K., & Timonen, P. (2017). Sustainable Futures: Comparing Methodologies for Analyzing Citizen Visions in Europe. Sociology Study, 7(5), 246-262. (http://www.davidpublisher.org/index.php/Home/Article/index?id=34040.html)

Weijo, H. Kuluttajavalintojen liika korostaminen on ajanhukkaa. Helsingin Sanomat 19.10.2018.

Share on LinkedInShare on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+